Juhlapuhe 40-vuotisjuhlassa

Opetusneuvos Jussi Halttusen juhlapuhe

Hyvät Karstulan kansalliset seniorit, arvoisa juhlaväki!

Eläkkeensaajat tulivat maahamme omaksi väestöryhmäksi vasta vuonna 1949, jolloin vuoden 1884 jälkeen syntyneille alettiin maksaa valtion varoista kansaneläkelain vanhuuseläkkeitä 65 vuoden iässä. Siihen saakka vanhukset elivät pääosin omaisten avun turvin erilaisten syytinkien avulla tai kuntien ylläpitämissä vanhainkodeissa. Varsinkin miesten keskimääräinen elinikä oli viime sotien jälkeen selvästi nykyistä alhaisempi. Suurin osa miehistä kuoli viimeistään 70 vuotta täytettyään, joten kansaneläkkeen nauttijoiden määrä pysyi kohtuullisena. Tämä oli tilanne Humpin kylällä vielä 70-luvulla.

Toinen merkittävä etappi oli vuonna 1961 voimaan tullut työntekijäin eläkelaki sekä sen mahdollistama työeläkejärjestelmän kehittäminen. Työnantajat ja valtio velvoitettiin keräämään tarvittavia rahastoja, joista työeläkkeet maksettaisiin. Iso pyörä oli saatu liikkeelle. Työeläkejärjestelmä saatiin kattamaan kaikki palkansaajat. Aiemmin eläketurva oli perustunut vapaaehtoisiin sijoituksiin eläkekassoihin. Valtion ja kunnan virkamiehillä, kuten opettajilla, oli kuitenkin ollut kohtuullinen eläketurva jo ennen vuotta 1961. Myöhemmin myös pk-yrittäjät sekä maatalousyrittäjät tulivat lakisääteisen yrittäjien eläketurvan piiriin. Monien yrittäjien eläke jäi tosin pieneksi, koska maksetut eläkemaksut olivat usein pieniä ja lakisääteisten taulukoiden alarajoilla.

Väestön eliniän piteneminen paremman terveydenhuollon sekä terveempien elintapojen ansiosta on tehnyt eläkkeensaajista merkittävän väestöryhmän maassamme. On hyvin tavallista ja varsin todennäköistäkin, että nykyisin eläkkeelle jäävä palkansaaja tai yrittäjä pystyy elämään vähintään 10-15 vuotta täysipainoista ja laadukasta seniorikansalaisen elämää ilman jokapäiväisen palkkatyöntyön velvoitteita työeläkkeensä turvin. Entistä harvempi eläkeläinen on nykyään pelkän kansaneläkkeen varassa.

Kansallinen Senioriliitto (aikaisemmin Kansallinen eläkeläisliitto) on perustettu vuonna 1971 viimeisenä "poliittisena eläkeläisjärjestönä".

Ensimmäisiä kansallisia eläkeläisseuroja perustettiin Keski-Suomeen jo 1970-luvun alkupuolella, joista ensimmäinen perustettiin Jyväskylään vuonna 1971 ja toinen Saarijärvelle 1973.  Toiminta laajeni nopeasti 1980-luvulla koko maan kattavaksi ja kansallisen eläkeläisliiton piiriorganisaatiot syntyivät myös pääosin 1980-luvulla. Keski-Suomen kansallinen senioripiiri on perustettu 26.4.1983 ja siihen kuuluu nykyisin kymmenen jäsenyhdistystä. Kansallinen eläkeläisjärjestö muutti nimensä Kansalliseksi senioriliitoksi vuoden 1998 alusta. Samalla piiritaso muuttui senioripiireiksi ja yhdistykset paikkakunnan mukaan nimetyksi Kansalliset seniorit ry:ksi. 

Nyt 40-vuotisjuhlaansa viettävä Karstulan kansalliset seniorit ry.  on perustettu 5.6.1984 ja sen varsinainen toiminta on käynnistynyt samana syksynä. Ensimmäisenä yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1984-1990 toimi eläkkeellä oleva koulun johtaja, kouluneuvos Erkki Kuusela. Hän oli ollut keskeisiä hankkeen puuhamiehiä ja perustavan kokouksen koollekutsuja. Ensimmäisessä johtokunnassa toimivat hänen lisäkseen Elias Hietaniemi, Ukko Karstu, Aliina Kivimäki, Abel Pälvimäki, Max Remo ja Eino Sihvonen sekä rahastonhoitajana Elsa Koponen. Liikkeelle lähdettiin varsin vahvoin voimin. Seuraavana puheenjohtajana Kuuselan jälkeen vuosina 1991-97 toimi metsäteknikko Osmo Koponen, jonka aikana yhdistyksen jäsenkunta laajeni merkittävästi. Muistan itsekin, kun Osmo kävi allekirjoittamassa jäsenpaperit Humpilla myös omien vanhempieni kanssa joskus 1990-luvun alkupuolella. Aila ja Pekka Halttunen olivat aktiivisesti mukana Karstulan kansallisissa senioreissa lähes parin vuosikymmenen ajan.

Millainen oli Karstula tuona yhdistyksen perustamisvuonna 1984 ja mitä siitä on jäänyt jälkipolville mieleen? Tasavallan presidenttinä toimi  Mauno Henrik Koivisto, joka oli valittu ensimmäiselle virkakaudelleen pari vuotta aiemmin vuonna 1982. Suomessa toimi pääministeri Kalevi Sorsan IV-hallitus vuosina 1983-87. Se oli enemmistöhallitus, jonka muodostivat SDP, Keskusta, RKP sekä SMP. Hallituksessa ei ollut ministereitä Keski-Suomesta. Ainoastaan sisäministeri Kaisa Raatikainen oli syntyisin Viitasaarelta.

Karstulan kunnan asukasluku oli vuonna 1984 noin 5700 asukasta ja kunnanjohtajana toimi kunnallsineuvos Jukka Hiltunen (1980-2013), kunnanvaltuuston puheenjohtajana oli kunnallisneuvos Tauno Suomäki (1973-86) sekä kunnanhallituksen puheenjohtajana maanviljelijä Antti Lahti (1977-1990). Karstulan toiseksi Kopekseksi vuonna 1984 valittiin legendaarinen seppä ja tunnettu kulttuuripersoona Eelis Savonen. Edellisenä vuonna 1983 perustetun arvonimen ensimmäinen saaja oli kunnallisneuvos Ukko Karstu, joka toimi myös eläkeläisyhdistyksen johtokunnassa. Vuonna 1984 järjestettiin kunnallisvaalit, joissa Kokoomus sai Karstulassa 558 ääntä ja neljä valtuustopaikkaa, Keskusta 1470 ääntä ja 13 paikkaa, sosiaalidemokraatit 671 ääntä ja kuusi paikkaa, SMP 531 ääntä ja neljä paikkaa ja Kristillinen liitto 61 ääntä, ei yhtään paikkaa.

Karstulassa toimi vuonna 1984 vielä useita kyläkouluja mm. Humpilla, Vastingilla, Oinoskylällä, Rantakylällä, Kimingillä, Keskivahangalla, Syrjänmäessä ja Isolla kylällä. Samana kesänä järjestettiin Suojan talolla Kruunuhäät sekä perinteinen Ampumaviikko.

Karstulassa toimivia merkittävämpiä yrityksiä vuonna 1984 olivat Honkarakenne, MikroMilli, Taittometalli, FinnSavotta sekä Ahosen taimisto. Karstulan Liikenne oli merkittävä linja-sutoliikenteen harjoittaja. Lisäksi kunnassa toimi neljä oikeaa pankkia, joissa kaikissa palveltiin asiakkaita tiskin takaa: Teuvo Pihalan vetämä Karstulan Säästöpankki, Osmo Aution luotsaama Karstulan Osuuspankki sekä Postipankki, joka toimi postin yhteydessä. Sen konttorinjohtajana oli myöhemmin senioriyhdistyksen pitkäaikainen jäsen Heikki Puranen. Karstulassa toimi kymmeniä aktiivisia kotieläintiloja lähes kaikilla kyläkunnilla. Täällä suunniteltiin uutta sisääntulotietä Humpilta Helapuron kautta keskustaan, joka sitten toteutuikin 1980-luvun lopulla. Kunnassa toimi myös monia valtion virastoja mm. Metsähallitus, Posti- ja telelaitos, Verotoimisto sekä nimismiespiiri, jossa nimismiehenä oli Uolevi Väre (1983-1996). Keskustaajamassa oli useita kauppaliikkeitä ja ravintolatoimintaa harjoitettiin Hotelli Harkossa ja Vanhan Tussarin majatalossa.

Voidaan hyvinkin sanoa, että vuosi 1984 oli Karstulassa taloudellisesti erikoisen hyvää aikaa ja "kultakausi" jatkui koko vuosikymmenen loppuun aina 1990-luvun alun suureen lamaan saakka. Pankit kilpailivat keskenään asiakkaista, mikä johti lopulta kasinotalouteen, Säästöpankkiryhmän tuhoon ja isoihin pankkifuusioihin. Itse asuin tuolloin Haapajärvellä ja samana vuonna lokakuussa syntyi vanhin lapsemme Matti. Kesällä 1984 rakensin mökillemme Karstulan Limoon Honkarakenteelta ostamani pienen savusaunan, joka on vieläkin käytössä, eikä ole meinannut palaakaan missään vaiheessa.

Karstulan kansalliset seniorit ry.  on mielikuvissani aina ollut aktiivisen ja vireän yhdistyksen maineessa. Erityisesti on jäänyt mieleeni vanhempieni osallistuminen monille yhteisille kulttuurimatkoille sekä yhteisiin tapahtumiin. Yhdistyksen jäsenmäärä oli vuosituhannen vaihteessa muutaman vuoden ajan sadan henkilön paremmalla puolella, mutta vähän yli 50 jäsenen tasolla. Karstulan kunnan asukasluku on laskenut 40 vuodessa yli 2000 asukkaalla ja oli tämän vuoden alussa 3652 asukasta, mikä on 64 % vuoden 1984 asukasluvusta. Samalla väestön ikäjakauma on muuttunut merkittävästi. Yli 65-vuotiaiden osuus on 36 % (1300/3652), työikäinen väestö 25-64-vuotiaat 45% (1656/3652), koululaisten ja opiskelijoiden 5-24-vuotiaat määrä 16,4% (600/3652) sekä alle viisivuotiaiden lasten määrä 2,6% (96/3652). Syntyvien lasten määrä on Karstulassa jäänyt 10-20 vauvaan, mikä on luonnollinen seuraus väestön ikääntymisestä. Karstula on pitkään kärsinyt erityisesti nuorten korkeakoulutettujen tai ammattioppilaitoksista ammattiin valmistuneiden poismuutosta, mikä näkyy nykyään pulana ammattitaitoisesta työvoimasta. Karstulan kunnalla on ollut tyypillinen maaseudun "kasvattajaseuran" rooli. Paljon odotettuja paluumuuttajia eli hyvätuloisia eläkeläisiä takaisin kotipitäjään on vielä tullut hyvin vähän.

Kun katsoo Tilastokeskuksen väestöennustetta vuosille 2030 ja 2040, on nähtävillä karut luvut, mikäli ennuste toteutuu. Vuoteen 2030 mennessä Karstulan kunnan asukasluvun ennustetaan laskevan alle 3300 henkilöön ja yli 65-vuotiaiden osuus nousee yli 43 prosenttiin (1434). Vuoteen 2040 mennessä asukasluku laskee alle 3000 henkilöön ja eläkeläisten osuus nousee 45 prosenttiin (1323). Tulevaisuudessa monet nykyiset asuintalot autioituvat tai muuttuvat perikuntien vapaa-ajan asunnoiksi. Monet talot ja kiinteistöt tulevat lähivuosina myyntiin. Potentiaalia paluumuuttajille olisi vuosi vuodelta enemmän. Karstulassa olisi mahdollista asua edullisesti vielä kohtuullisten palvelujen parissa.

Aktiiviset työeläkkeen saajat ovat Karstulan kaltaisten kuntien merkittävä voimavara varsinkin siihen saakka, kunnes muistisairaus yllättää tai fyysinen toimintakyky rapautuu ja voimat loppuvat. He maksavat reilusti kunnallis- ja kiinteistöveroja sekä käyttävät kunnan ja sen alueen yritysten palveluja. Monet heistä tekevät osa-aikaista palkkatyötä. Kolmannen sektorin ja erilaisten järjestöjen toiminnan kannalta aktiiviset seniorit ovat välttämätön edellytys. Monet tekevät vapaaehtoistyötä, jota ilman järjestöjen toiminta lakkaisi. Seniorit keräävät marjoja ja sieniä metsästä, hoitavat aktiivisesti omistamaansa metsäomaisuutta ja kiinteistöjä sekä tekevät polttopuita. Monet maaseutukunnat Suomessa ovatkin aktiivisesti panostaneet paluumuuttaviin aktiivisenioreihin. Hyvänä esimerkkinä tästä on Pirkanmaalla sijaitseva Pälkäneen kunta ja erityisesti sen Luopioisten alue. Kunta on kaavoittanut laajat asuinalueet kauniin Kukkia-järven ranta-alueille sekä ympärivuotisesti asuttaville senioritaloille, että laadukkaita vapaa-ajan asuntoja varten. Luopioisten sijainti lähellä Etelä-Suomen kasvukeskuksia on kieltämättä otollinen tällaiselle toiminnalle. Mielestäni tällainen toiminta olisi mahdollista myös Karstulassa, jos vain toimeen tartuttaisiin. Kunta on laatimassa kaavoitusta Hämeenniemen sekä entisen terveyskeskuksen alueelle. Osan noista alueista voisi kaavoittaa aktiivisten seniorikansalaisten tarpeeseen ja toteuttaa siellä laadukasta luonnonläheistä asumista. 

Toivotan parhainta onnea ja tulevaisuutta 40-vuotista toimintaansa tänään juhlistavalle Karstulan kansalliset seniorit ry:lle.